Viikonloppuvaellus ?>

Viikonloppuvaellus

Käytiin viime viikonloppuna Elmon ja mun kaverin kanssa testailemassa vähän miltä vaellus tuntuu. Ensikertalaisia oli minä ja koira, toki
päiväretkiä ollaan tehty, mutta ei yön ylittäviä eikä painavat rinkat selässä. Vaellus alkoi jo kahdeksan jälkeen aamulla jotta ei tule päivän aikana kiire mihinkään. Elmo oli alkumatkasta liinan päässä, jotta sai purkaa energiaansa juoksennellessaan pidemmällä. Lähdettiin matkaan Pukkipalon parkkipaikalta ja suunnattiin Takaniitunvuoren kautta Vajosuolle yöpymään. Matkaa ensimmäiselle päivälle kertyi siis noin 15 km.

Itse en ole koskaan rinkkaa selässäni kantanut ja nyt lainarinkalla alkumatka oli kyllä aika rankka. Rinkka painoi kotoa lähtiessä vähän alle 20 kg ja suurinosa painosta jakautui alkuun niskaan. Parin kilometrin välein piti lepuuttaa vähän selkää jotta sai taas veren kiertämään käsissä ja niskassa. Sunnuntaina sain viritettyä narut paremmin ja selkeästi painoa tuli enemmän myös lantiolle.

Ensimmäisen 5 kilometrin jälkeen testailin eri tyylejä edetä Elmon kanssa. Oli lyhyttä narua, pidempää, juoksuvyöhön kiinnitettynä ja ilman. Myös koiralla oli eri varusteita mukana joista vakiintui valjaat selkälenkillä parhaimmaksi. Tauoilla koira oli pannan kanssa puussa kiinni.  Toimivin ratkaisu oli juoksuvyö ja siihen liitetty lisänaru. Koira pääsi vähän pidemmälle, mutta ei kuitenkaan huinimaan missä sattui.

Alkuun olikin melkoista siksakkia ja nykimistä koko kävely, mutta kun kilometrejä alkoi olla jo alla alkoi Elmokin tajuamaan että kannattaa kävellä polulla eteenpäin vaan. Koko reissun Elmo veti enemmän tai vähemmän. Toisaalta se oli ihan hyvä, kun itsekin jaksoi kävellä pienellä vedolla paremmin. Välillä taas koira nykäisi kovempaa, mikä tuntui todella ikävältä selässä. Mun vetovyö on kokonaan sellaista joustonauhaa ja toki jos sitä venyttää tulee kapeammaksi takaa. Pitäisi olla sellainen leveämpi selkäosa niin ei tuntuisi ikävältä jos välillä nykäisee. Laavuilta lähtiessä meno oli alkuun taas vauhdikasta, mutta rauhoittui nopeasti tasaiseksi etenemiseksi.

Tauoilla Elmo oli aika mahdoton. Tässä seuraava harjoittelemisen paikka todella. Koira sai laavuille tullessa jonkin luun suuhun jotta jaksaisi touhuta sen kanssa hetken. Koira oli kuitenkin puussa kiinni muutaman metrin päässä ja sekös harmitti kun ei ollut enää mitään tekemistä. Koira haukkui, piippasi, valitti ja metelöi vähän liikaa mun makuuni. Onneksi muut eivät tuntuneet kauheasti häiriintyvän koirasta. Itseä varmaan eniten ärsytti moinen elämöinti. Välillä Elmo meni maate ja rauhoittuikin, mutta saattoi lepäillessäkin piippailla.

 

 

 

 

 

 

Teltassa nukkuminen meni yllättävän hyvin. Koira sai verkkoloimen lisäksi vielä talvitakin päälleen jotta ei jäätyisi yöllä. Teltassa oli yllättävän lämmin yöllä ja Elmokin aamulla takkien alta ihan lämmin. Koira hetken vaihteli paikkaa mutta kaatui kyljelleen nukkumaan todella nopeasti. Eikä ihme, olihan Elmokin koko päivän aamusta asti ollut ulkona ja kävellyt yli 15 km päivän aikana!

Sunnuntaina lähdimme aamulla kävelemään kohti lähtöpaikkaa, mutta ei päästy kuin kolmannes matkasta. Kurjenrahkalla oli muutamassakin kohdassa kylttejä joissa varoitettiin huonosta reitistä. Niissä ei ollut hyviä pitkospuita, vaan ne olivat vanhoja ja siten liukkaita. Myös rikkinäisiä oli paljon joukossa. Tällainen yksi reitti oli Töykkälästä Kurjenpesälle asti. Lähdimme kuitenkin yrittämään reittiä eikä kyllä päästy pitkälle. Elmolla jäi alkumatkasta jo tassu pitkospuiden väliin ja itse liukastelin menemään kun koira kuitenkin veti koko ajan. Päätettiin kääntyä takaisin. Selvittiin ehjällä tassulla ja vielä ilman mun kaatumisia. Olisi ollut kiva jatkaa, mutta en uskaltanut lähteä noin huonokuntoiselle reitille Elmon kanssa kun kuitenkin oltiin ensikertalaisia.

 

 

 

 

Oli kyllä mukavaa käydä vaeltamassa näin pienimuotoisestikin. Voisi alkaa tehdä päiväretkiä Kurjenrahkalle kiertäen vaikka Savojärveä. Pidemmälle vaellukselle lähtöä harkitsisin kyllä vielä. Lappiin voisi vaikka mennä niin että vuokraisi mökin ja tekisi sieltä käsin päiväretkiä. Saa nähdä mitä keksitään.

Kotona Elmo oli tyytyväinen päästessään omalle sohvalle ja vielä tyynyn sai pään alle! Sellaisia ei teltassa ollut nuorelle herralle tarjolla.

||||| 0 Tykkään! |||||

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.