Nomekoiran hermoloma ?>

Nomekoiran hermoloma

Meillä oli viime lauantaina kasvattajan järjestämä Heikki ja Jutta Nevalaisen NOME-koulutus. He olivat keksineet tehdä radan jossa oli eri tehtäviä toistaen lähihakua, pillin käyttöä ja yhteistyötä. Monta lähihaku harjoitusta peräkkäin vahvistaa opittua ja opettaa koiralle itseluottamusta kun onnistuu tehtävissä. Väliin tehtiin linjaa vaikka dameja oli myös vieressä, oli haettava se mikä käskettiin. Harjoitukset oli tosi hyviä ja koira joutui todella keskittymään tekemiseen.

Elmo oli autosta otettaessa ihan kiihkeä ja sitä käytiinkin alkuun juoksuttamassa toisella pellolla vähän virtaa pois. Heikki antoi neuvoksi ottaa dameja mukaan ja kutsuttaessa luokse sille heitetäänkin dami palkaksi. Tai niin että metsässä jätetään dami matkan varrelle ja koira lähetetään hakemaan se kauempaa.

Kun päästiin tehtäväalueelle oli Elmo ihan villi. Juoksi, karkaili, haukkui, ei totellu, ei palauttanut dameja ja muutenkin ihan mahdoton. Mä olin jo lopettamassa koko treenin alkuunsa kun hain koiraa kolmatta kertaa tekemään tehtäviä. Elmo ilmeisesti tuskastui kun tehtävät oli suhteellisen haasteellisia ja katsoi parhaaksi viilettää yksinään pisin metsiä.

Sain käskyksi kävellä koira kiinni, vähän näyttää että nyt olit tyhmä ja taluttaa takaisin siihen mistä juoksi käskyn ohi. No tuotahan me metsässäkin tehdään jos ei tottele. Mutta ei se tunnu auttavan. Kuulemma täytyy vain jatkaa sinnikkäästi. Se oli kyllä ihan outo, ei se ollenkaan nyt noin kamala ole. Loppua kohden alkoi tehdä mun kanssa töitä, mutta ei se kyllä ihan kartalla ollut.

Välillä käytiin lounastamassa ja jatkettiin ryhmässä treenejä iltapäivällä. Mentiin neljä koiraa ison neliön kulmiin ja tehtiin vuorotellen linjaa sekä motivoidusti että sokkona. Myös pillipysähdyksiä ja taakselähetyksiä pystyi hienosti tekemään tuolla tekniikalla. Tässä Elmo oli parempi, edelleen alkuun vähän pihalla, mutta ei rallatellut tai mitään. Enemminkin vaikutti epävarmalta kun piti noutaa muiden koirien läheltä. Jossain kohtaa alkoi olemaan jo aika normaali kun damit tuli käteen ja koira keskittyi tehtäviin.

Paljon saatiin neuvoja ja kannustusta, Elmoa sanottiin erittäin kovaksi ja kiihkeäksi koiraksi joka tarvitsee selkeät käskyt ilman mitään ylimääräistä puhetta. Eli nyt vain käskyt ja kun tekee hyvin voi kehua, mutta vasta kun teki hyvin. Jos tekee puolittain, tulee palaute ja uudestaan yrittäminen. Täytyy taas olla täysin mustavalkoinen eikä mitään pyyntöjä vain pelkkiä komentavia käskyjä.

Se ei tule toimimaan että yrittäisi olla Elmoa kovempi tai nopeampi, mutta pitäisi olla loputtoman määrätietoinen ja koko ajan hallittava Elmo. Sain myös kaverilta neuvoksi ylimääräisten kehujen minimoimiseksi ajatella että joka kehusta pitäisi tulla palkka. Tämä toiminut aika hyvin. Ei siis ole saanut joka kehusta palkkaa, mutta ajatuksena että kehu = palkkasana.


Aloitettiin myös Elmolle kuuri, jonka aikana kotona huomioidaan aika vähän ja aina mun aloitteesta. Josko haluaisi lenkeillä olla sitten mun kanssa ja totella paremmin. Olen joka päivä tehnyt kotona jotain pientä sen kanssa mutta aina mun ehdotuksesta. Aika paljon se käy tökkimässä rapsutuksia ja huomiota, mutta ei se kovin kauaa jaksa siinä kärkkyä. Iltaisin olen sen kutsunut rapsutettavaksi. Hassua kyllä, mutta nyt kun ei paljoa huomioida, nukkuu se mun jalkojen päällä tosi paljon nyt.

 

Myös tähän autosta ulos tulemiseen puututtiin määrätietoisesti. Ulos ei pääse jos haukkuu (tämän tietää jo) ja jos haukkuu auton ulkopuolella joutuu heti takaisin. Autossa luopuu pari kertaa namista ja siitä kutsun vierelle. Jos ei tule ja lähtee haahuilemaan joutuu heti takaisin autoon. Tästä seuraa yleensä haukkua ja kiihkoilua. Taas joutuu luopumaan ja rauhoittumaan. Nome-treeneissä maanantaina pääsi varmaan kahdeksannella kerralla autosta. Sitten olikin ihan rauhallinen, eikä haukkunut kertaakaan sen jälkeen enää.

Tätä autosta tulemista käytiin myös harjoittelemassa Vanton tilalla, kun käytiin kohtaamassa se vaikea hallin ovi. Pääsi autosta jo toisella kerralla kun oli hiljaa. Hallin ovelta kerran vein autoon takaisin kun yksi haukku karkasi suusta. Mutta sen jälkeen käveli rauhassa ja hiljaa halliin. Ihan uskomatonta! Me tehtiin se! Pääsi hallissa rallattelemaan agilityesteille. Tuolla Vantolla oli vaikeampi tehtävä ylipäätään avata se auton ovi, kun jo pelkästä lukon naksahduksesta tuli huuto.

Laitoin labradorin autoon kun lähdettiin hallista ja olikin siellä tunnin verran kun olin vetämässä koulutusta. Tunnin jälkeen meinasin että otan koiran vielä ulos jos olisi tajunnut homman idean jo. Tuli ihan nätisti autosta ulos ja ulkokentällä oleva räksyttävä koira sai jossain kohtaa Elmon huomion ja haukkui tälle. Vein heti takaisin autoon ja aloitettiin alusta. Kun otin ulos tuli heti vierelle eikä välittänyt enää ollenkaan toisesta koirasta. Leikittiin hetki ja lähdettiin kotiin. Uskon kyllä että tämä voisi toimia, kun ainakin pitäisi olla niin mustavalkoinen tekniikka että luulisi Elmonkin päähän menevän.

 

Mietittiin, että onkohan Elmo aivan stressaantunut kun nyt tuntuu kaikki reaktiot olevan ihan mahdottoman isoja. Mulla on kuuden tunnin vuorot töissä eikä koira niin ollen nuku enää niin paljoa.  Keskiviikon hieronnan jälkeen ei ole labradorilla ollut mitään ohjelmaa. En vie sitä edes nyt autoilemaan tai mitään. Seuraava treeni on sunnuntaina kun pitäisi mennä häiriö / hallinta -ryhmän kokoontumiseen. Koirien ohitukset on ihan supervaikeita ja hihnakävely tuottaa tuskaa myös. Antaa sen nyt olla stressittömällä lomalla ja vähän vähemmällä touhuamisella.

Tänään tehtiin sisällä noseworkia ja Elmo oli ihan fiiliksissä tekemässä mun kanssa yhdessä jotain. Yleensä yrittää lähteä tekemään yksin jotain ja haistelee vain sieltä täältä. Nyt pysyi koko ajan mun vierellä ja haisteli koko ajan häntä heiluen. Tässä ainakin on tuo huomioimattomuus varmaan auttanut.

||||| 0 Tykkään! |||||

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.